Johtajan mietteitä miesten keskellä

Olen vuoden 2005 syksystä toiminut Esmilan taiteellisena johtajana. Tätä ennen olin jo pitkään opiskellut ja työskennellyt musiikin parissa (mm. Sibelius-Akatemia), ollut monien mukavien kuorojen edessä (mm. Laulu-Miehet ja Akateeminen mieskuoro Psaldo) , laulanut ammattikuoroissa (mm. Radion kamarikuoro ja nykyään Helsingin kamarikuorossa) ja pitänyt monta laulutuntia innokkaille kuorolaulun harrastelijoille. Musiikki on elämäni, teen sitä innoilla antaen sydämeni laulaa mukana.

Kuorossa ei olla “tiukkapipoisia” vaan hyväntahtoinen stemmojen välinen kisailu on mukava mauste harjoitusten välissä.

Esmilan – kuten muidenkin kuorojeni – kanssa olen saanut kokea niitä johtajalle tärkeitä onnistumisen tuntemuksia, kun monien kuoro- ja stemmaharjoitusten jälkeen uudet laulut alkavat soida juuri niin kuin niiden pitääkin. Harjoitus tekee kisällistä mestarin kuorolaulussakin.

Tietenkään tässäkään työssä ei kaikki aina mene kuin Strömsössä, mutta mielestäni olemme Esmilan kanssa edistyneet huimasti näiden yhteisten vuosiemme aikana. Siitä olkoot hyvänä osoituksena mm. hienot kärkipään sijoituksemme viimeisissä kansainvälisissä kuorokilpailuissa Englannin Cornwallissa ja Maltalla. Työtä on tietysti edelleen tehtävänä eikä onnistumisiin oikeastaan ole jatkossakaan kuin yksi lääke ylitse muiden; laulaminen, oman stemman aktiivinen opettelu muulloinkin kuin viikkoharjoituksissa.

Esmilan harjoituksiin on minusta kiva tulla. Siellä on aina välitön, hyvä tunnelma. Kuorossa ei olla “tiukkapipoisia” vaan hyväntahtoinen stemmojen välinen kisailu on mukava mauste harjoitusten välissä. Kuorolaiset ovat matkan aikana osin vaihtuneet, mutta itse olen koko ajan tuntenut oloni Esmilan kanssa kotoisaksi ja voin aidosti sanoa olevani ylpeä saadessani olla osa tätä miesjoukkoa; aika velikultia jokainen, sanoisin.

– Helge Kõrvits


Back to top